Yhdysvalloissa ratkaistiin hiljattain yksi viime vuosikymmenten puhutuimmista kilpailuoikeudellisista oikeustapauksista, FTC v. Meta Platforms, Inc., jossa tuomioistuin katsoi, että Meta ei ole henkilökohtaisen sosiaalisen verkostoitumisen markkinoilla monopoliasemassa ja siten hylkäsi Yhdysvaltain kauppakomission väitteet Metan monopoliaseman laittomasta ylläpitämisestä Instagramin ja WhatsAppin yritysostoilla, jotka toteutettiin vuosina 2012 ja 2014. Kauppakomissio pyrki kanteessaan rajaamaan niin sanotut henkilökohtaisen sosiaalisen verkostoitumisen (personal social networking, PSN) markkinat yksinomaan Facebookin, Instagramin, Snapchatin sekä pienemmän MeWe-palvelun välisiksi ja väitti, että Meta oli suojellut monopoliasemaansa kyseisillä markkinoilla potentiaalisten kilpailijoiden ”killer acquisitions” -yrityskaupoilla.
Tuomion ratkaisevin kysymys koski markkinamäärittelyä. Kauppakomission pyrkiessä sulkemaan TikTokin ja YouTuben kaltaiset toimijat relevanttien markkinoiden ulkopuolelle tuomioistuin sen sijaan katsoi, että Meta toimii nykyisin huomattavasti laajemmilla ja nopeasti muuttuvilla sosiaalisen median palvelumarkkinoilla, jotka ovat kehittyneet ratkaisevasti sen jälkeen, kun kanne nostettiin lähes viisi vuotta sitten. Tuomioistuin katsoi, että sosiaalisen median palvelut ovat lähentyneet toisiaan siinä määrin, että Facebookin, Instagramin, TikTokin ja YouTuben keskeiset ominaisuudet ovat jo lähes identtisiä, mikä näkyy erityisesti Metan ”Reels”-ominaisuuden, TikTok-videoiden ja YouTuben ”Shorts”-sisällön huomattavassa yhdenmukaistumisessa. Tuomio korostaakin, kuinka haastavaa merkityksellisiä tuotemarkkinoita on määritellä staattisesti nopeasti muuttuvilla teknologiamarkkinoilla.
Kauppakomission kanteen ajoituksella oli niin ikään ratkaiseva merkitys. Tuomioistuin katsoi, että Metan mahdollinen aiempien vuosien monopoliasema ei ollut ratkaiseva, vaan kauppakomission oli kyettävä esittämään näyttöä siitä, että tällainen asema oli edelleen olemassa, missä komissio lopulta epäonnistui sosiaalisen median palvelumarkkinoiden dynaamisen luonteen vuoksi. Metan kilpailunvastainen tarkoitus ei sen sijaan muodostunut tuomiossa ratkaisevaksi. Vaikka kauppakomissio käsitteli tuomioistuimessa pitkään ja hartaasti Mark Zuckerbergin julkisuudessakin laajasti esillä olleita sähköposteja, joiden mukaan erityisesti Instagramin ostaminen nähtiin mahdollisuutena kilpailijan eliminoimiseen, kyseiset ”smoking gun” -sähköpostit eivät sellaisenaan riittäneet osoittamaan Metan kilpailurikkomusta.
FTC v. Meta -tuomio on kiistatta merkittävä takaisku Yhdysvaltain kilpailuviranomaisten ristiretkelle haastaa suurten teknologiayritysten markkinavoimaa. Vaikka tuomiota voidaan kommentoijasta riippuen pitää joko suurena tappiona tai voittona, isossa kuvassa tuomion pääasiallisena voittajana voidaan kuitenkin pitää oikeusvarmuuden periaatetta: se, että kauppakomissio oli aikanaan hyväksynyt molemmat yrityskaupat, mutta muutti vuosia myöhemmin kantaansa radikaalisti ja tavoitteli kertaalleen hyväksymiensä yrityskauppojen takautuvaa kumoamista, istuu yleiseen oikeustajuun varsin huonosti ja on myös kilpailuoikeusjuristien keskuudessa koettu erittäin vaikeasti nieltäväksi – Yhdysvaltojen uusbrandeisilaisen monopolinvastaisen liikkeen vankkumatonta kannattajakuntaa lukuun ottamatta.
Euroopassa vastaavanlaiset oikeusvarmuuteen liittyvät huolet ovat pintautuneet vuonna 2023 annetun Towercast-tuomion (C-449/21) jälkeen, jossa unionin tuomioistuin vahvisti, että kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat soveltaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevia kilpailusääntöjä myös sellaisiin yrityskauppoihin, jotka eivät ylitä EU:n tai jäsenvaltioiden yrityskauppavalvonnan ilmoituskynnyksiä. Towercast-linjauksen mukaisia kilpailuviranomaisten tutkimuksia on parhaillaan käynnissä myös Suomen Kilpailu- ja kuluttajavirastossa, joten nähtäväksi jää, miten tuomioistuimet tulevat jatkossa punnitsemaan oikeusvarmuuden periaatetta suhteessa kilpailusääntöjen tehokkaaseen täytäntöönpanoon niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.
