Komissio antoi 9.9.2026 ehdotuksen asetukseksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (COM(2026) 590 final, 2026/0265 (COD), ”Public Procurement Act”). Komission ehdottama julkisten hankintojen säädös olisi suoraan sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, joka korvaisi aikaisemmat hankintadirektiivit sekä kokoaisi alakohtaiseen lainsäädäntöön hajautetut hankintasäännökset yhteen. Sinänsä on merkityksellistä, että julkisten hankintojen säädös on asetus. Kansallinen liikkumavara kaventuu mutta se ei suinkaan kokonaan poistu. Asetusehdotus on esimerkki EU:n nykyisestä tavasta käyttää asetuksia niin, että asetuksessa annetaan nimenomaisesti mahdollisuus kansalliseen liikkumavaraan tietyissä asioissa. Unionin asetukset saattavat muutoinkin jopa edellyttää täydentävää kansallista sääntelyä.
Asetusehdotuksen 80 artiklassa annetaan jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa ylläpitää ehdotettua asetusta tiukempaa sidosyksikkösääntelyä, ja asetusehdotuksen johdannon 38 perustelukappaleessa todetaan nimenomaisesti tiukemman sääntelyn mahdollisuus. Asetus komission ehdottamassa muodossa ei näin kumoa Suomessa julkisista hankinnoista annetun lain sidosyksikkösääntelyn muutoksia eikä edellytä niitä muuttamaan. Asetus sen sijaan muutoin edellyttää monilta osin kirjoittamaan uudelleen ja kumoamaan osia hankintalaista sääntelyn siirtyessä asetukseen.
Suomessa paljon huomiota ovat saaneet osakseen julkisyhteisöjen sidosyksikkösääntely. Asetusehdotuksessa on useita olennaisia uudistusehdotuksia. Hankintamenettelyitä vähennettäisiin ja uudistettaisiin. Avoimessa menettelyssä kuka tahansa kiinnostunut voi jättää tarjouksen, ja soveltuvuusperusteiden että neuvottelujen käyttö jää hankintayksikön harkintaan. Dynaamisessa menettelyssä toimittajat liittyvät ennalta toimittajakantaan jakamalla kelpoisuusprofiilinsa sähköisen kelpoisuuspalvelun kautta ja heidät kutsutaan myöhemmin tarjoamaan tai neuvottelemaan. Osallistujamäärää voidaan rajata satunnaisalgoritmilla tai objektiivisin perustein.
Kolmas hankintamenettely olisi innovaatiomenettely innovatiivisissa hankinnoissa. Innovaatiomenettelyssä hankintayksikkö määrittelee kiinteän teknisen eritelmän sijasta yhteiskunnallisen haasteen, ja menettely etenee vaiheittain: markkinavuoropuhelu, ratkaisuehdotusten valinta, testaus ja validointi, ehdotusten arviointi sekä ratkaisun kaupallinen ostaminen suoraan samalta toimittajalta. Nykyinen rajoitettu menettely, kilpailullinen neuvottelumenettely ja innovaatiokumppanuus poistuisivat. Markkinavuoropuhelu pyritään saamaan vakio-osaksi hankintojen valmistelua. Pääsääntö olisi, että aikaisempaa julkisen sektorin toimittajakokemusta ei saisi vaatia.
Olennaisimpia uudistuksia olisi parhaan hinta-laatusuhteen nostaminen pääsääntöiseksi valintakriteeriksi. Laatukriteerien vähimmäispainoarvo olisi yleensä 30 prosenttia. Asetusehdotuksella komissio jatkaa sektorikohtaisten data-avaruuksien perustamista keskeisenä sääntelykeinona. Hankintadata-avaruudet olisivat kansallisia.
Viimeaikaisessa EU-lainsäädännössä resilienssin, turvallisuuden ja unionin etujen ja autonomian näkökohdat ovat saaneet paljon painoarvoa. Nämä näkyvät myös hankintasäädösesityksessä, jossa turvallisuusnäkökohtien huomioon ottamisesta on oma lukunsa. Asetukseen tulisivat säännökset myös eurooppalaisille ja niihin unionin kauppasopimusten ja muiden säädösten perusteella rinnastuville tarjoajille etusijan antamisesta julkisissa hankinnoissa.
