Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) suuren jaoston 16.7.2026 antama tuomio yhdistetyissä asioissa C-258/23, C-259/23 ja C-260/23, Imagens Médicas Integradas (IMI), täsmentää oikeusturvan ja tuomioistuinvalvonnan vaatimuksia ja sähköpostien käsittelyä kilpailuoikeudellisissa tarkastuksissa. Liiketoiminnassa käytetty sähköposti kuuluu samalla sekä perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvatun viestinnän luottamuksellisuuden että 8 artiklan mukaisen henkilötietojen suojan piiriin. Tämä on tilanne myös silloin, kun kyseessä ovat yrityksen järjestelmästä lähetetyt työsähköpostit. Näitä perusoikeuskirjan vaatimuksia sovelletaan myös kansallisten kilpailuviranomaisten tutkintatoimissa.
Tuomio liittyy niin ikään suuren jaoston asiassa C-548/21, Landeck, omaksuttuun tulkintaan, joka koski rikostutkintaa. Tuomiossa suuri jaosto omaksui tulkinnan digitaalisten tietoaineistojen käsittelyn arvioinnista henkilötietojen suojan ja luottamuksellisen viestinnän suojan valossa. Kansallinen kilpailuviranomainen voi tästä tulkinnasta huolimatta takavarikoida yrityksen liiketiloissa tarkastuksen kohteeseen liittyviä sähköposteja ilman tuomioistuimen ennakkolupaa. Tarkastuksen on kuitenkin perustuttava riittävän yksilöityyn päätökseen ja perusteltuun epäilyyn. Sähköisen aineiston indeksoinnissa on käytettävä ennalta määriteltyyn tutkinnan tarkoitukseen liittyviä täsmällisiä hakusanoja. Tutkinnan ulkopuolinen aineisto ja asianajajan ja asiakkaan luottamuksellinen kirjeenvaihto on rajattava pois, ja yleistä tietosuoja-asetusta on noudatettava. Tuomiossa erotetaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti yrityksen liiketiloihin kohdistuva tarkastus luonnollisen henkilön yksityisasunnossa tehtävästä tarkastuksesta ja viitataan täytäntöönpanodirektiivin (EU) 2019/1 artikoissa 6 ja 7 säädettyyn erotteluun yrityksen tilojen ja yrityksen hallituksen jäsenten ja henkilökunnan kotien välillä. Muissa kuin yrityksen toimitiloissa tapahtuva tarkastus edellyttää jäsenvaltion oikeusviranomaisen ennakkoon antaman luvan. Viestien tutkimisella on EUT:n mukaan kaikissa tapauksissa oltava täsmällinen ja tarkkarajainen lakiperusta, sen tulee kunnioittaa oikeuksien keskeistä sisältöä ja palvella unionin tunnustamaa yleistä etua. Lisäksi keinon on oltava välttämätön ja oikeasuhtainen yksittäistapauksen olosuhteissa.
Ratkaisevan tärkeä edellytys on tarkastuksen kohteena olevan yrityksen järjestelmiin sisältyvien viestien tutkinnassa jälkikäteinen täysimääräinen tuomioistuinvalvonta. Sen tulee kattaa toimenpiteen laillisuus ja oikeasuhtaisuus, mahdollistaa asianmukainen hyvitys sekä kerättyjen todisteiden hyväksyttävyyden tutkiminen. Tehokkaan tuomioistuinvalvonnan sisällöllisiä vaatimuksia unionin tuomioistuin kokosi yhteen jo tuomiossa C-583/13 P, Deutsche Bahn ym. v. komissio, mihin ratkaisuun tuomioistuin nyt myös viittasi. EUT:n suuri jaosto viittasi IMI-asian tuomiossaan myös siihen, että johdon ja henkilöstön omien henkilökohtaisten laitteiden eli muiden kuin työpuhelimien tutkiminen sen sijaan edellyttäisi oikeusviranomaisen ennakkoon antamaa lupaa. EUT:n tuomio ei ole tältä osin erityisen selvästi kirjoitettu. EUT:ssa esillä olleessa asiassa tämä ei myöskään ollut kysymyksenä, vaikka tuomioistuin tähän myös viittasi perusteluissaan. EUT näyttää perusoikeuksien yleisistä vaatimuksista ja täytäntöönpanodirektiivin 7 artiklan säännöksistä johtaneen tämän kannan.
Suomessa tuomio luo tarpeen arvioida KKV:n tutkintapäätösten perusteluita, sekä kiinnittää huomiota markkinaoikeuden valvonnan tosiasialliseen tehokkuuteen lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa mukaisessa prosessissa. Todisteiden hyväksyttävyys voi muodostua kilpailuprosessin ratkaisevaksi esikysymykseksi. Prosessissa tällainen esikysymys olisi perusteltua käsitellä ennen laajempaa näytön esittämistä ja tarvittaessa ratkaistakin välipäätöksellä, koska muutoin tuomioistuinkontrollin reaalisen tehokkuuden ja prosessiekonomian toteuttaminen voi olla vaikeaa. Tarkastuksissa on tarpeen myös kiinnittää huomiota henkilökohtaisen viestinnän rajaamiseen tutkinnan ulkopuolelle ja lisäksi muiden kuin työnantajan laitteiden ja järjestelmien jättämiseen tarkastuksen ulkopuolelle. Suomessa kilpailuviranomaisella ei ole oikeutta laite-etsintään tai siihen rinnastuvaan toimenpiteeseen, joka kohdistuu yksityishenkilöön.
