Euroopan unioni on ollut ylpeä kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden mallistaan. Kilpailukyky on kuitenkin viimeisen kahden vuosikymmenen aikana hiipunut. Euroopan sosiaalisen markkinatalouden kilpailukyky vaatii samoin laaja-alaisesti kaikilta jäsenvaltioilta toimenpiteitä sekä uudenlaista otetta EU:n sisämarkkinalainsäädäntöön ja kansainvälisen kaupan sääntelyyn.
Mario Draghin raportissa tunnistettiin hyvin unionin kilpailukyvyn ja tuottavuuden sekä innovaatioiden kuiluja. Kilpailukyky ja sääntelyn yksinkertaistaminen sekä hallinnollisen taakan vähentäminen ovat tilanneanalyysin perusteella nousseet uuden Euroopan komission työohjelmassa ja komission kilpailukykykompassissa merkittävään asemaan.
Turvallisuuskysymys sekä kilpailukyvyn, tuottavuuden ja innovaatioiden kuilun umpeen kurominen ovat samanaikaisesti ratkaistavia Euroopan kohtalonkysymyksiä. Nämä vaikuttavat laajasti myös liikejuridiikkaan ja EU-oikeuteen yleisemmin sekä jäsenvaltioiden oikeuteen ja sen soveltamiseen.
Euroopan unionilla on paljon mahdollisuuksia, mutta unionilla on kohtalon hetket käsillä kilpailukyvyn, oikeusvaltion ja demokratian sekä arvojensa realistisen perustan suhteen. EU:n ja kaikkien toimijoiden pitää kiinnittää huomiota reaalitaloudelliseen ja -poliittiseen perustaan sekä kovan voiman riittävyyteen. Pelkkä sääntely ja pehmeä voima eivät turvaa hyvinvointia eivätkä vaikutusvaltaa geopoliittisen kilpailun maailmasta. Yrityspuolella tässä tarvitaan myös geopolitiikan ja -talouden riskien sekä niihin liittyvän sääntelyn syvää ymmärtämistä. Tarvitaan myös kontekstiviisasta lainsäädäntöä ja laintulkintaa.
Sääntelyn yksinkertaistamisen ja hallinnollisen taakan vähentämisen ohella kysymys on eri EU-säädösten edellyttämien vaatimustenhallinta- ja riskiarviointien yhtenäistämisestä sekä soveltamisalaa koskevien tulkintojen selventämisestä. Yhdellä compliance-selvityksellä riskiarviointeineen tulisi voida mahdollisimman laajasti täyttää vaatimukset, joita useampi eri EU-säädös asettaa yrityksen toiminnalle.
Sisämarkkinoilla tarvitaan yhteisiä sääntöjä niin, että hyvä liikeidea ja sen perustana oleva innovatiivinen ratkaisu voidaan laajentaa kasvuksi koko EU:n sisämarkkinoilla ja hakea kasvua myös unionin ulkopuolelta. Markkinoille pääsyn pelisääntöjä sekä kilpailuoikeudessa esimerkiksi kuluttajahyödyn arviointia ja innovaatiovaikutusten huomiointia täytyy ajatella myös tehokkaan innovaatiotoiminnan, aineettoman pääoman kertymän ja tulevan kasvun näkökulmista.
Sääntelyn yksinkertaistamisen rinnalla täytyy kulkea nykyisessä epävarmuuksien maailmassa myös oikeusvarmuuden lisäämisen tie niin, että investointilaskelmissa sääntelystä aiheutuvan epävarmuuden diskontattu hinta laskee. Kilpailuoikeuden ja teknologiamarkkinasääntelyn soveltamista sekä tekoälyä, tietosuojaa ja vastuusäännöksiä on perusteltua katsoa myös tästä näkökulmasta. Paljon on tehtävissä myös tulkinnalla. Yksinkertainen ja oikeusvarmuutta edistävä sääntely ja sen kontekstiviisaat tulkinnat osaltaan luovat eurooppalaista kilpailukykyä.
