Ruotsalainen tuomioistuin velvoitti Googlen maksamaan PriceRunnerille noin 1,7miljardia euroa vahingonkorvauksena
Ruotsin patentti- ja markkinaoikeus antoi 1.7.2026 tuomion asiassa PMT 1860-22, jossa se velvoitti Googlen maksamaan hintavertailupalvelu PriceRunnerille (nyk. Klarnan omistama) noin 1,7 miljardin euron vahingonkorvauksen korkoineen. Google katsoi väärinkäytön päättyneen syyskuussa 2017 ja kiisti PriceRunnerille aiheutuneen vahinkoa. Tuomioistuin kuitenkin katsoi väärinkäytön jatkuneen tätä pidempään ja aiheuttaneen PriceRunnerille vahinkoa. Osa PriceRunnerin vaatimuksista hylättiin vanhentuneina, eikä sille myönnetty korvausta väärinkäytön päättymisen jälkeen jatkuneeksi väitetystä vahingosta. Google on ilmoittanut harkitsevansa muutoksenhakua päätökseen. Lue lisää tuomioistuimen tiedotteesta.
Geradin Partnersin Counsel, asianajaja Sanna Kaistinen pitää päätöstä merkittävänä, ehkä jopa käänteentekevänä, sillä se on selvästi suurin Pohjoismaissa ajettu kilpailuoikeudellinen vahingonkorvauskanne. Kanne perustuu EU-komission päätökseen, jossa Googlen katsottiin käyttäneen väärin markkina-asemaansa ja yhdistää näin EU-tason päätöksen pohjoismaisessa tuomioistuimessa käytyyn prosessiin. Vaikka päätöksestä tiettävästi on valitettu puolin ja toisin, korvattavaksi määrätty vahinko on ennennäkemätön Pohjoismaiden oikeudellisessa ympäristössä. Päätös perustuu kontrafaktuaalianalyysiin, jossa verrataan kantajan todellista taloudellista tulosta siihen, mitä se hypoteettisesti olisi ollut ilman Googlen väärinkäyttöä. Menetelmään liittyy monta olettamaa ja approksimaatiota, joiden todistamisessa PriceRunner osittain epäonnistui. Lopputuloksena vaadittua määrää leikattiin noin neljännekseen, ja PriceRunner velvoitettiin korvaamaan puolet Googlen oikeudenkäyntikuluista. PriceRunner oli ensin esittänyt vaatimuksen, joka oli melko lähellä tuomioistuimen määräämän korvauksen tasoa, joten jää spekuloitavaksi, olisiko Googlelle siinä tapauksessa määrätty lainkaan korvausta oikeudenkäyntikuluista.
EUT:n linjaus säilytyspalvelujen vastuusta kaupallisessa yhteistyössä
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 16.7.2026 tuomion asiassa AGCOM, C-421/24. Tuomion mukaan Google ei voinut vedota YouTuben osalta aikaisemmin sähköisen kaupankäynnin direktiivin 14 artiklan ja nykyisen digipalvelusäädöksen 6 artiklan mukaiseen säilytyspalvelun tarjoajan vastuuvapauteen silloin, kun kyse oli mainostuottojen voitonjakoa sisältävästä kaupallisesta yhteistyöstä. Asiassa olennaista oli, että kaupallista yhteistyötä koskevan sopimuksen perusteella Google saattoi tarkastaa YouTube-kanavan sisältöä ja metadataa, mikä oli ehtona pääsemiselle mainostulojen jaon piiriin. Tällöin alustapalvelun tarjoaja oli tuomioistuimen mukaan olennaisilta osin tietoinen myös kanavan olennaisesta sisällöstä eikä palveluntarjoaja tällöin enää toimi neutraalissa ja pääosin teknisessä roolissa.
Geradin Partnersin Senior Counsel, OTT Tuomas Pöysti kommentoi, että myös Suomen oikeuden kannalta on tärkeää havaita Euroopan unionin tuomioistuimen tarkentuva tulkinta digipalvelusäädöksen perusteella, verrattuna vanhemman sisämarkkinaoikeuden välitys- ja tallennepalveluiden vastuuvapautta painottaneeseen lähestymistapaan. EUT:n ratkaisun perusteella vastuuvapautta näytetään tulkittavan suppeasti silloin, kun alustapalvelu ei enää toimi passiivisena ja teknisenä tallennuspaikkana. Tuomiossa todetaan selvästi, että myös algoritmien avulla tapahtuva ohjaus ja tietoisuus säilytettävien tietojen sisällöstä riittää poistamaan vastuuvapauden.
Sosiaalisen median alustojen vastuu alaikäisille aiheutuvista haitoista
Euroopan komissio on ottanut EU:n digipalvelusäädöksen keinoksi suojella alaikäisiä ja muita käyttäjiä sosiaalisen median koukuttavuudelta. Komissio katsoi 10.7.2026 julkaistussa alustavassa arviossaan Metan laiminlyöneen DSA:n 34 ja 35 artiklan mukaiset velvollisuutensa arvioida sekä lieventää Instagramin ja Facebookin koukuttavasta suunnittelusta, kuten loputtomasta vierityksestä ja push-ilmoituksista, käyttäjien fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille aiheutuvia riskejä. Heinäkuun 24. päivänä komissio julkaisi puolestaan alustavat arvionsa siitä, että TikTok rikkoo digipalvelusäädöksen 28 artiklan mukaista velvollisuuttaan varmistaa alaikäisille korkea yksityisyyden ja turvallisuuden taso verkossa. Komission alustavan ehdotuksen mukaan alaikäisten tilien tulisi olla vakioasetuksiltaan näkyvissä vain hyväksytyille kontakteille, ei rajoittamattomalle yleisölle. Lue lisää komission Metaa ja TikTokia koskevista lehdistötiedotteista.
Geradin Partersin Senior Counsel, OTT Tuomas Pöystin mukaan komission täytäntöönpanokäytännössä addiktio on some-alustoihin liittyvä riski ja digipalvelusäädös velvoittaa erittäin suuret verkkoalustat ja erittäin suurten hakukoneiden tarjoajat systeemitasoiseen riskien vähentämiseen, jossa kohtuullisin ja oikeasuhtaisin toimin pyritään vähentämään tunnistettuja riskejä. Alaikäisten suojelu haittavaikutuksilta on yksi digipalvelusäädöksen keskeisiä vaatimuksia. Digipalvelusäädös tarjoaa näin oikeussuojaa ja pakottavia korjaavia keinoja erittäin suurten verkkoalustojen suhteen Suomessakin yhä suuremmaksi ongelmaksi muodostuvaan addiktioon ja käyttäjien valinnanvapauden ja turvallisuuden puutteisiin.
Julkisasiamies Rantos täsmensi kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon arviointia
Julkisasiamies Athanasios Rantos antoi 9.7.2026 ratkaisuehdotuksensa asiassa C-357/25, Groupama Asigurări vastaan Consiliul Concurenței. Romanian kilpailuviranomainen oli vuonna 2018 katsonut yhdeksän lakisääteistä liikennevakuutusta tarjoavan vakuutusyhtiön, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus oli 80–97 %, rikkoneen SEUT 101 artiklan 1 kohtaa vaihtamalla tietoja vakuutusmaksujen korotusaikeista. Romanian ylin tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön, jossa se kysyi edellyttääkö yhdenmukaistetun menettelytavan toteaminen yksityiskohtaisten hinnoittelutietojen vaihtoa vai voivatko yleisluonteisemmat tariffeja koskevat keskustelut riittää, sekä onko kilpailuviranomaisen tutkittava yrityksen esittämät vaihtoehtoiset selitykset tariffien korotuksille.
Geradin Partnersin osakas Christian Wik kommentoi tapausta seuraavasti. Niin kutsutussa Groupama-asiassa tietojenvaihto pohjautui yritysten välisiin kokouksiin ja sähköpostien vaihtoon. Ratkaisuehdotuksessaan Rantos kertaa ja selventää Euroopan unionin tuomioistuimen aikaisemmissa asioissa edellyttämää kolmevaiheista arviointia kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon sallittavuudesta. Tältä osin hän selventää kolmevaiheisen arvioinnin menettelytapaa, jossa viranomaisen on ensin osoitettava kilpailijoiden välinen yhdenmukaistettu menettely, minkä jälkeen on todettava tästä johtuva markkinakäyttäytyminen, joka on syy-yhteydessä ensin osoitettuun yhdenmukaistettuun menettelytapaan. Rantos ottaa myös kantaa tilanteisiin, joissa arvioitavan tiedon välittymiseen ei liity mitään kilpailijoiden välistä yhteydenpitoa. Näissä tilanteissa esiintyvää rinnakkaista käyttäytymistä on Rantoksen muistuttamalla tavalla arvioitava kokonaisvaltaisesti ja kyseenomaisen markkinan ominaispiirteiden kontekstissa. Viranomaisen näyttötaakka on tällöin luonnollisesti korkeampi kuin tilanteissa, joissa kilpailijoiden välillä on ollut yhteydenpitoa. Kuten jo vanhassa Woodpulp-asiassa on linjattu, viranomaisen on kielletyn tietojenvaihdon toteamiseksi silloin näytettävä, että kilpailijoiden rinnakkaiselle käyttäytymiselle ei ole osoitettavissa mitään muuta selitystä kuin näiden välistä yhteisymmärrystä.
